Ura LST:llä matkalippuna maailmalle

– Sähkö on samanlaista maailman joka kolkassa, mutta tavat sen käyttöön vaihtelevat. Myös työkulttuureissa on paljon eroja. Esimerkiksi aasialaiset ovat todella tunnollista väkeä, mutta ongelmatilanteessa kukaan ei halua ottaa yksin vastuuta, Joni Paukku pohtii.

Suomalaisesta työkulttuurista saa maailmalla olla ylpeä, kuten myös suomalaisesta osaamisesta. Paukun oma ura LST:llä alkoi 17 vuotta sitten suoraan ammattikoulusta. Nuori mies sai LST:ltä vihreää valoa työharjoittelulle ja sähköautomaatio kiinnosti eniten – koska se kuulosti kaikkein mielenkiintoisimmalta.

– Sähköala on täynnä mahdollisuuksia, mitä kokeilla ja mistä oppia. Itse aloitin laivoilla kaapelinvedoista, sitten mukaan tuli raidekalustoa, teollisuutta ja tuulivoimaa. Viimeiset 5–6 vuotta on mennyt pitkälti työnjohdon ja uusien laivojen parissa.

– Käytännössä tämä tarkoittaa huoltotöitä ja erilaisia sähköteknisiä laiteasennuksia konehuoneessa tai kytkentöjä kuten esimerkiksi pakokaasupesurien käyttöönottoa, Paukku avaa merimieselämää ja lisää, että työkomennusten kesto on hänellä vaihdellut parista päivästä pariin kuukauteen.

Parasta ja pahinta:
uskallus innostua ja haastaa arki

Liikkuva työnkuva on tuonut mukanaan laajan verkoston asiakkaita ja lukemattoman määrän yhteistyökumppaneita. Vaikka Paukku itse ei ole paikallaan pysyvää kalustoa, on LST:n tiimillä ja työkavereilla hänelle iso merkitys.

– Kun olen Turussa, olen siellä missä muutkin ja siellä missä tarvitaan. Maailmaltakin osallistun mahdollisuuksien mukaan ja aikaeron raameissa viikkopalavereihin ja kerron, että hengissä ollaan. Hyvä työporukka ja työilmapiiri vaikuttavat siihen, että homma tuntuu monen vuoden jälkeenkin mielekkäältä ja matka pieneltä, vaikka välissä olisi pari valtamerta.

Se, mikä Paukun toimenkuvassa on parasta, on toisinaan myös haastavinta.

– Minulle on jo sisäänrakennettuna, että työkohteet ja paikat vaihtuvat. Haen ja haluan haasteita, joita erilaiset protoprojektit tarjoavat. Ja toisaalta välillä mietin, että miksi ihmeessä, reissumies naurahtaa.

– LST:llä on ollut varma olo siitä, että työt eivät lopu tekemällä. Meillä ymmärretään, että asiantuntijuus syntyy kokemuksesta, jonka karttumiseen taas tarvitaan mahdollisuuksia päästä mukaan erilaisiin projekteihin. Itsensä kehittäminen on ainakin itselle loputon prosessi, enkä 17 vuoden jälkeenkään tiedä, minne kaikkialle se minut vielä viekään.

Työstä saatu sopiva korvaus on myös tärkeä asia. Se motivoi omalta osaltaan jättämään käyntikortin, että LST:llä hommat hoidetaan.

– Laivasähkötyö on iso konserni, joten aina löytyy auttava käsipari ja luotto siihen, että kenenkään ei tarvitse painia ongelmatilanteiden kanssa yksin, Paukku painottaa.

Krokotiilejä ja kyrillisiä kirjaimia

Riittäähän niitä, nimittäin mieleen painuneita sattumuksia ja tiukkoja tilanteita. Kerran Paukku meinasi Espanjassa vapaapäivän päätteeksi myöhästyä laivasta, kun kello kulki nopeammin kuin taksi.

Thaimaassa keskelle maaseutua työvisiitille tullut suomalainen mies oli paikallisillekin nähtävyys, jota tultiin ihmettelemään.

– Samaisesta kylästä löytyi myös autonkuljettaja, joka halusi viedä minut katsomaan krokotiilejä, hän hymyilee.

Kaliningradissa rahtilaivan kyydissä taas koko miehistöstä ainoana Paukun passiin kirjattiin kyrillisiä kirjaimia tiukkakatseisen virkamiehen toimesta. Kirjainten merkitys ei ole tähänkään päivään mennessä selvinnyt.

– Työkeikalla Azerbaidžanissa piti öljynporauslautalla asentaa uudet pääkoneet ja laittaa koko sähkönsyöttö uusiksi. Silloinen asuntomme oli parin kilometrin päässä Karabahin vuoristosta ja siellä näkyvät konfliktin merkit ovat myös jääneet mieleeni.

Aamuvirkku vetouistelija

Paukku on laskenut, että noin puolet vuodesta hän asuu hotelleissa. Kotona reissuista on tullut rutiinia, jotka kuuluvat perheen normaaliin arkeen.

– Paikat toki kuulostavat eksoottisilta, mutta ovathan työmatkat eri asia kuin matkat vapaa-ajalla perheen kanssa.

Toisin kuin heti ajattelisi, löytää miehen veneestä ja mereltä myös kesälomalla. Matkavarustus on tosin hyvin erilainen kuin töissä: vetouisteluun sopivat.

Ja vielä viimeinen kysymys, mikä on työarjen supervoimasi?

– Olen aamuvirkku, enkä kärsi jet lagista eli aikaerorasituksesta, Paukku kiteyttää.